Turnauspokeria Jeremiah Smithin kanssa: Lue vastustajaasi ja luota arvioosi, osa 2

Sillä hetkellä se tuntui aivan järkevältä. Kädelläni ei ollut merkitystä — aioin käyttää ylivertaisia kykyäni pelkästään pelaamalla voittaa vastustajani ja viedä tämän potin. Olin varma, että olin lukenut vastustajani oikein ja uskoin, että millä tahansa kahdella kortilla maksaminen positiosta kannattaisi. Kävikin niin, että yritykseni esittää Jonathan Edwardsia räjähtikin päin näköä.

Totta puhuen tämä käsi liittyi aiempiin tilanteisiin. Pokeri on tilannepeliä; ja juuri tähän tilanteeseen päädyin, koska olin ollut ylivoimainen tätä pelaajaa vastaan jo parin tason ajan ja voittanut jokaisen pelaamamme potin. Järkeilin, että tämä trendi jatkuisi. Vastustaja pelasi useissa poteissa melkein mistä

positiosta tahansa ja minä luulin perusteettomasti, että hän yritti vain päteä TV:ssä, kun hän aloitti puheet ensimmäisessä kuvattavassa pöydässä pelatussa kädessä under the gun (loppujen lopuksi se taisinkin olla minä, joka yritti päästä pätemään).

Mutta Albert Kim ei ollut mikään mitätön mies; käsittääkseni hän pelasi säännöllisesti keskitason no-limit –peleissä Los Angelesissa. Hän aloitti puheet under the gun ja minä maksoin myöhäisestä positiosta aivan kammottavalla kädellä turnauksen tässä vaiheessa, 6-3 samaa maata. En itse asiassa odottanut saavani pöydästä apuja flopissa, vaan aikomukseni oli viedä potti, jos havaitsisin pienimpiäkään heikkouden merkkejä.

Kun Kim näki jakajan latovan pöytään 10-6-4 flopin, hän teki jotain, jota en ollut aiemmin nähnyt. Se muistutti Samanthan kuuluisaa nenän heilutusta "Vaimoni on noita" -sarjassa, paitsi että vastustajani teki sen suullaan. Jokaisella on oma tapansa purkaa hermojännitystä; se on fyysisten tellsien perusta. Tässä tapauksessa koska en ollut koskaan aiemmin nähnyt Kimin mutristavan huuliaan ja sitten liikuttavan niitä sivuttain, minä päätin että sen täytyi olla heikkouden merkki. Luonnollisesti "luotin arviooni" ja korotin. Sen sijaan että olisin saanut vastaukseksi odottamani kipin, näin taas saman suun mutristuksen. Tällä kertaa Kim läväytti pöytään uuden korotuksen ja laittoi suurimman osan stäkistään pottiin. Näin on tapana tehdä, kun floppaa kärkikolmoset.

Hups.

Ikävä kyllä sadoista päätapahtumassa pelaamistani käsistä juuri tämä käsi pääsi ESPN:n lähetykseen. Kun Lon McEachern sanoo: "Smith aikoo korottaa vaivaisella kuutosparillaan," on aivan selvää, että minä vaikutan täydelliseltä idiootilta. Ja se johtuu siitä, että toimin kuin idiootti. Minulla ei ollut mitään todellista syytä päätyä tällaiseen tilanteeseen tällaisella kädellä.

Jos luottaa omiin arvioihinsa liikaa, voi unohtaa, että aina silloin tällöin vastustajakin saa kunnon käden. Haaskasin yli 150,000 erittäin arvokasta pelimerkkiä siihen, että yritin ryöstää potin, johon minun ei olisi pitänyt alunperinkään lähteä mukaan. Turnaus oli jo liian pitkällä, että siinä olisi voinut lähteä sekoilemaan tällaisella ala-arvoisella kädellä.

Ja koska yritykseni ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, päättelin mielessäni, että voisin yrittää sitä myöhemmin uudestaan. Tämä yltiöpäinen itseluottamus johti siihen, että syydin holtittomasti lähes kolmanneksen 1,4 miljoonan stäkistäni muille, ennen kuin sain tilanteen taas hallintaani ja tein tarvittavat muutokset pelityyliini. Jos olisi säästänyt nuo chipit, minulla olisi päivän päättyessä ollut luultavasti lähes kaksi miljoonaa vaivaisen miljoonan asemesta. Ja silloin olisin luultavasti selvinnyt päivän 5 aikana kokemista takaiskuista.

Tätä kättä pelatessani tein useita virhearvioita. En pysähtynyt hetkeksikään miettimään Kimin mahdollisesti pelaamia käsiä. En yrittänytkään pistää häntä mihinkään muuhun kuin bluffiin. En kertaakaan punninnut suuren riskin ja melko mitättömän tuoton suhdetta. Pelasin roskakädellä, jolla ei ollut mitään arvoa turnauksen tässä vaiheessa. "Itseluottamus" jonka olin saanut "luottaessani arviooni" aiemmissa käsissä oli vahvistanut erittäin huonoa tapaani joutua tällaisiin naurettaviin tilanteisiin.

Edellisessä artikkelissani korostin sitä, miten tärkeää on toimia sen mukaan, miten lukee vastustajaansa. Tällä kertaa haluan korostaa, että on vaarallista luottaa arvioonsa liikaa. Sinun pitäisi käyttää fyysisten merkkien ja panostuskuvioiden lukemiskykyä täydentämään peliäsi, ei hallitsemaan sitä. Muista, että loppujen lopuksi korteilla on merkitystä ja paras käsi voittaa.

Veteraanipokerikirjailija Jeremiah Smith on todistanut kykynsä pokeripöydässä selviämällä pitkälle vuoden 2008 WSOP päätapahtumassa. Jeremiah jakaa oivalluksiaan turnauspokerista säännöllisesti PokerNewsin lukijoille.

Strategia Kategoriat