Kirjaesittely: Arnold Snyder - The Poker Tournament Formula 2

Useimmat pokerinpelaajat, jotka ottavat pelin tosissaan pyrkivät jatkuvasti kehittämään peliään. Yksi tapa tehdä se on lukea Arnold Snyderin kirja The Poker Formula 2. Tämä kirja on mielestäni aivan välttämätön jokaiselle turnauspeliin vakavasti suhtautuvalle. Tiedän, mitä ajattelette: "noin sanoit viime kerralla osasta 1 ", ja siinä olette oikeassa. Mielestäni molemmista kirjoista, sekä osasta 1 että osasta 2, voi olla todella paljon apua jokaiselle kunnianhimoiselle turnauspelaajalle.

Jos haluaa koota kunnollisen pokeriturnauskirjojen kokoelman, ensimmäisenä mieleen tulevat Harrington –sarjan osat 1 ja 2. Nämä kirjat mullistivat turnauspokerin maailman. Näiden kirjojen ilmestymisen jälkeen esimerkiksi monet suuret pelaajat lakkasivat pelaamasta Sit & Go -turnauksia, koska sen jälkeen kaikki tiesivät milloin oli oikea aika mennä all-in ja milloin ei.

Live-peliä parantaakseni ottaisin kokoelmaan mukaan myös jonkin pokeritellsejä käsittelevän kirjan. Oma suosikkini on edelleen Mike Caron Book of Poker Tells. Kun näihin lisää vielä kaksi Arnold Snyderin Poker Tournament Formula –kirjaa, parhaiden turnauspokerikirjojen kokoelma on minun mielestäni siinä.

Kirjan nimi: The Poker Tournament Formula 2
Tekijä: Arnold Snyder
Kustantaja: Cardoza Publishing
Kieli: Englanti
ISBN: 1-58042-226-8
Julkaistu: 2008
Sivuja: 496


Kirjan sisältö:

Osa 1: Peruskäsitteet

1. Suuri salaisuus: Chip Utility
2. Turnausrakenteen analysointi: Utility -tekijä
3. Utility oddsit

Osa II: Työkalut
4. Small Ball vs. Long Ball vs. Utility
5. Siirtyminen toiselle vaihteelle
6. Bluffit, Readit ja ryöstön psykologia
7. Asenne: Väännä veistä hymysuin
8. Pöytäimago: Pelkotekijä

Osa III: Strategiat
9. Pokeriturnauksen viisi vaihetta
10. Vaihe yksi: stäkin rakentaminen – vie chipit kun vastustaja torkkuu
11. Vaihe kaksi: miinakenttä
12. Vaihe kolme: rahakupla –chippivoileipien noutopöytä
13. Vaihe neljä: rahoilla – käytä hyväksi yleistä helpotusta
14. Vaihe viisi: finaalipöytä – viimeinen mahdollisuus tyriä

Osa IV: Vain tosipelaajille

Liite A: Pelin rahoitus
Liite B: Satelliitit: maksaako vaivan?
Liite C: "Tosi M" ja Harringtonin M

Vaikuttava sisältö, eikö totta?

Pidän todella paljon Snyderin kirjoista. Miksi? Koska hän ei pelkästään toistele samoja asioita, joita muut ovat jo aiemmin kertoneet. Snyder tuo peliin uusia oivalluksia eikä hän epäröi asettaa yleisesti tunnettuja teorioita kyseenalaisiksi, mikä taas herättää yleensä kritiikkiä. Ei ole mikään salaisuus, että Snyder ei ole ylimpiä ystävyksiä toisten kirjailijoiden kuten Malmuthin ja Sklanskyn kanssa. Tämä johtuu ehkä siitä, että Snyder on eri mieltä joistain näiden kahden herran teorioista. Tässä esimerkki: Malmuth ja Sklansky esittelivät teorian nimeltä "the reverse chip value", pelimerkkien käänteinen arvo. Eli toisin sanoen: Mitä enemmän pelaajalla on pelimerkkejä, sitä vähemmän arvoa yksittäisillä pelimerkeillä on. Snyder on aivan eri mieltä ja väittää, että mitä enemmän pelaajalla on pelimerkkejä, sitä arvokkaampia yksittäiset chipit ovat automaattisesti. Miksi? Koska kun stäkkisi kasvaa, mahdollisuutesi kasvavat samalla. Esimerkiksi, jos sinulla on tarpeeksi iso stäkki sinulla on mahdollisuus korottaa saadaksesi tietoa vastustajasta ja tehdä semi-bluffi, kun taas pienemmällä stäkillä sinulla ei ole tätä mahdollisuutta.

Snyder ei ole myöskään kaikessa samaa mieltä kuin Harrington, esimerkiksi kun on kysymys siitä, milloin on oikea aika mennä all-in. Kun Harrington suosittelee hyvin tiukkaa pelitapaa, Snyder taas neuvoo lukijoitaan ryhtymään aggressiivisiksi jo paljon aikaisemmassa vaiheessa.

Tämä tulee selvästi esille myös hänen näkemyksissään turnauksen rakenteesta. Esimerkiksi: useimmissa pokerikirjoissa turnauksen alkuvaiheita kuvataan miinakentäksi. Älä tee mitään erityistä, yritä vain sinnitellä mukana ja pelaa vain parhailla käsillä. Snyder on aivan eri mieltä. Snyderin mukaan pitäisi yrittää kerätä mahdollisimman paljon merkkejä ensimmäisten tasojen aikana, ottaen huomioon sen, että useimmat vastustajat pelaavat vain parhailla käsillä ja varautua näin turnauksen myöhempiin vaiheisiin, jolloin joudut todelliseen miinakenttään kaikkien pienellä pinolla pelaavien vastustajien takia. Isolla stäkillä tästä vaiheesta on helpompi selvitä, kun valitset tarkkaan, mihin lähdet mukaan ja painostat keskisuurilla pinoilla pelaavia. Luvulla 10, stäkin rakentaminen - "vie chipit kun vastustaja torkkuu" on ollut selvästi positiivinen vaikutus peliini. Tämä strategia toimii erityisen hyvin sellaisissa pokerihuoneissa jossa on paljon uusia pelaajia (PartyPoker!!) sekä pokerihuoneissa, joissa on passiivisia pelaajia (Everest Poker).

Toinen aihe, johon kiinnitin huomiota, oli keskustelu Small Ball ja Long Ball pokerista. Periaatteessa Small Ball –pokerissa pelataan useita pieniä potteja ja pidetään riskitaso minimissä. paljon ryöstöjä pienillä korotuksilla. Long Ball –pokerissa toimitaan päinvastoin. Mukaan ei mennä kovinkaan moniin potteihin, mutta kun mennään mukaan, se tehdään kunnolla, korottamalla ja re-reissaamalla vastustajat. Snyderin mukaan pelaajan ei tarvitse valita näiden jompaa kumpaa näistä strategioista vaan käyttää molempia. Jos pitäytyy pelkkään Small Ball –pokeriin, se voi johtaa pahoihin vuotoihin.



Kaiken kaikkiaan minulla on hyvin positiivinen mielipide tästä kirjasta. Mutta teidän ei tarvitse uskoa minun sanaani. Tässä mitä itse mestarilla, Doyle Brunsonilla on sanottavana: "On vain muutamia kirjoja, jotka parantavat pelaajien mahdollisuuksia voittaa turnauksissa. Tämä mahtava teos on yksi niistä. Suosittelen, että hankit tämän kirjan."

• 
• 
• Sähköpostita kaverille
• Tulosta