Pokerikirjat: 'Deal Me In', tekijöinä Stephen John ja Marvin Karlins

Ensimmäisenä kirjana Phil Hellmuth Juniorin uusimman bisneshankkeen, Phil's House -kustannusyhtiön listalta ilmestyy Deal Me In, jonka ovat kirjoittaneet Stephen John ja Marvin Karlins. Kirja on varsin mielenkiintoinen ja siihen sisältyy kertomuksia pokerin 20 kuuluisimmasta ja arvostetuimmasta pelaajasta. Kirjassa on loistelias kuvitus, yli 150 valokuvaa, ja sen lisäksi, että siinä kerrotaan useita tärkeimpiä tapahtumia kunkin pelaajan elämästä, se antaa myös erinomaisen yleiskuvan pokerin noususta nykyiseen asemaansa viimeisen parin vuosikymmenen aikana.

Kirjan tekijät John ja Karlins haastattelivat

jokaista pelaajaa ja useimmissa tapauksissa he muotoilivat pelaajien vastauksista pelaajan omalla äänellä kerrotun tarinan. Poikkeuksina ovat Chris "Jesus" Fergusonin luku, joka on kirjoitettu kolmannessa persoonassa sekä Erik Seidelin luku, jossa Hellmuth hoiti haastattelun ja purki sen tarinaksi. Kentucky Sports Report –urheilulehden julkaisijana John kokenut urheilijoiden haastattelija ja hänellä on runsaasti kokemusta heidän tarinoidensa kertomisesta. Karlins taas on kirjoittanut kirjoja yhdessä entisen FBI-agentin Joe Navarron kanssa, ja tunnetuin niistä lienee Read 'Em And Reap, poker tellsejä käsittelevä kirja vuodelta 2006.

Käy selvästi ilmi, että ammattilaisia on ensin pyydetty kertomaan, kuinka he alunperin tutustuivat pokeriin, sitten kertomaan usein mutkittelevasta tiestään pokerin huipulle. Jokaisen pelaajan kertomuksissa toistuu sama kaava, kuinka he aloittivat ensin aivan pokerimaailman pohjalta ja päätyivät sitten huipun tuntumaan. Muuten tarinat ovat kuitenkin varsin erilaisia, ja ne tarjoavat koskettavia, opettavaisia ja jopa innoittavia hetkiä lukijoille.

Tietyt teemat toistuvat kuitenkin useissa luvussa. Sekä Doyle Brunson että Chad Brown kertovat urheilu-urastaan ja siitä, miten pokeri tyydytti kilpailutarpeen, jonka urheilu oli aiemmin täyttänyt. Useat pelaajat kertovat siitä, kuinka perhe auttoi heitä pääsemään valitsemalleen uralle, vaikka tosille pelaajille -- kuten Jennifer Harmanille ja Hellmuthille – tämä olikin muita vaikeampaa. Osa pelaajista kertoo myös taistelustaan ongelmapelaamista vastaan, esimerkiksi Johnny Chan ja Chau Giang kertovat siitä, kuinka he menettivät suuren osan pokerivoitoistaan muihin kasinopeleihin.

Giang ja Scotty Nguyen kertovat molemmat siitä, kuinka he lähtivät sodan repimästä Vietnamista ja pääsivät Yhdysvaltoihin, jossa kohtasivat monia esteitä, ennen kuin he pääsivät pinnalle pokerissa. Erityisesti Nguyenin tarina on hyvin liikuttava ja saattaa yllättää osan lukijoista vahvalla tunnelatauksella. Layne Flackin itseään vähättelevä tarina taistelusta huumeriippuvuutta ja itsetuhoista käyttäytymistä vastaan on myös erittäin koskettava, vaikka Flack onnistuukin välttämään liian nyyhkyilyn huumorinsa avulla.

Kirjassa on myös paljon valoisampiakin kohtia. Allen Cunninghamin luvussa paljastuu, että tämä lempeäpuheinen kalifornialaisammattilainen osoittautuukin yllättävän teräväksi, kun hän maustaa kertomuksensa hauskoilla sutkauksilla ja yhden rivin vitseillä. Dave "Devilfish" Ulliottin luvussa on myös useita hauskoja tarinoita, kun tämä hurja britti kertoo useista kahakoistaaan ensin kassakaapin murtajana ja sitten päiden murtajana Englannin alamaailman kovimmissa peleissä.

Toinen Deal Me In–kirjassa toistuva teema on ammattipelaajien välinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys. Useat pelaajat korostavat, että nämä pelaajien väliset suhteet ovat paitsi auttaneet heitä urallaan myös tuoneet uuden sisällön elämälle. Sekä Harman että Flack kertovat ystävyydestään Daniel Negreanun kanssa ja sen merkityksestä heidän uralleen (sekä hyvinvoinnilleen). Annie Duke puhuu suhteesta veljeensä Howard Ledereriin ja hänen ohjauksestaan ja neuvoistaan, erityisesti uran alkuvaiheessa. Seidel ja Lederer kertovat molemmat niistä ajoista, jolloin he pelasivat yhdessä Mayfair Clubissa, sekä luottamuksesta toisiinsa ja muihin pelaajiin, kun oli kyse pelin kehittämisestä. Jopa Phil Ivey tunnustaa: "En ole oikeasti niin eristäytyvä henkilö, miksi minut kuvataan" ja korostaa, että ystävyys muiden ammattilaisten kanssa on ollut erittäin tärkeää ja vaikuttanut häneen voimakkaasti.

Koko kirja korostaa tavallaan tätä yhteisöllisyyttä, joka vallitsee ammattilaisten välillä, sillä kaikilla heillä on ainakin jotain yhteisiä kokemuksia, joiden pohjalta he pystyvät tukemaan toisiaan. Kirjan lopussa on kolme lukua "nuorista sanakareista"" -- Tom Dwan, Annette Obrestad ja Peter Eastgate – ja tarkoituksena on selvästikin kutsua nämä uuden pelaajat (ja heidän edustamansa sukupolvi) osaksi vanhempaa traditiota. Kaikki kolme osoittavat nöyrästi tiedostavansa, että heillä on elämä vasta edessään ja kaikilla heillä tuntuu olevan hyvä käsitys asemastaan pokerin maailmassa sekä pokerin suhteellisesta merkityksestä elämässään.

Lukujen pituus vaihtelee 12-20 sivuun, joten niihin ei voi mahtua kunkin pelaajan täydellistä elämänkertaa. Jotkin toimittajien päätökset ovat hieman yllättäviä -- esimerkiksi Carlos Mortensenin luvussa ei edes mainittu hänen voittoaan vuoden 2001 WSOP päätapahtumassa. Tämä on kuitenkin ehkä vain hyväksi kirjalle, niin ettei siinä vain toisteta samoja tarinoita, jotka useimmat meistä jo tuntevat näistä pelaajista.

Jos olet kiinnostunut pokerin historiasta tai erityisesti näistä henkilöistä, Deal Me In kannattaa ehdottomasti lukea. Kirja on hyvin hauska ja siitä saa paljon tietoa. Lisäksi se on merkittävä lisä yhä kasvavaan kokoelmaan teoksista, jotka tallentavat pokerin historiaa sekä kertomuksia niistä, jotka pelaavat sitä kaikkein korkeimmilla tasoilla.

Lisätetoja kirjasta löytyy osoitteesta pokerbrat.com.

Uutisten Kategoriat