Turnauspokeria Jeremiah Smithin kanssa: Tehdäkö Three-bet vaiko ei

Turnauspokeria Jeremiah Smithin kanssa: Tehdäkö Three-bet vaiko ei 0001

Kun pysähdyin seuraamaan Thomas "gnightmoon" Fullerin peliä eräässä WSOP -tapahtumassa, hän katsoi olkansa yli ja kysyi: "Mitä luulet, voiko turnauksen voittaa, jos ei re-reissaa kertaakaan?" Kun harkitsin vastausta, huomasin, että Tomin hyvä ystävä ja WSOP-kämppis Jason "TheMasterJ33" teki juuri viereisessä pöydässä re-reissun cutoffista ennen floppia.

Se oli kiehtova rinnakkaistilanne. Olin kahden pöydän välissä, joissa kummasakin istui kaksi hyvää ystävystä, jotka pelasivat pokeria täysin eri tyyleillä. Jason on yliaggressiivinen nettiturnausspesialisti (ei hän kyllä velttoile live-tapahtumissakaan), jolle ei tuota mitään vaikeuksia työntää suurta määrää merkkejä pottiin ennen floppia. Thomas taas on aivan asteikon toisesta päästä: pelaaja joka suosii pienemmän riskin peliä, jossa maksetaan hyvästä positiosta koko käsivalikoimalla. Jason tekee re-reissun yhtä hyvin 7-8 samaa maata –kädellä kuin ässäparilla. Thomas taas luultavimmin tekee pelkän maksun niin ässäparilla kuin 7-8 samaa maata -kädellä.

Kumpi on oikeassa? Kumpi tyyli on parempi? Niin kuin aina pokerissa, se riippuu tilanteesta. Molemmilla pelitavoilla on hyvät puolensa. Jason kerää runsaasti merkkejä jatkuvalla painostuksellaan ja turhauttaa vastustajansa tekemään virheitä. Thomas kerää merkkejä käyttäen taitojaan flopin jälkeen ja turhauttaa vastustajansa sekä häviämään merkkinsä bluffaamalla että työntämään merkit keskelle hänen hyvin varjeltuja hole-korttejaan vastaan.

Jokainen pelaaja lähestyy peliä eri tyylillä; tiedämme hyvin, ettei ole mitään yhtä ainoaa "oikeaa" tapaa pelata. Jotkut vain tuntevat olonsa varmemmiksi, kun he selvittävät vastustajan käden tekemällä tuon re-reissun. Toisista taas on mukavampaa pitää potti pienenä, kunnes he ovat katsoneet flopin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö pokerin gnightmoonit voisi lähteä vastaasi pelkillä roskakorteilla tai etteivätkö TheMasterJ33t osaisi sanoa "fourth street." Jokainen pelaaja on löytänyt tyylin, josta pitää, joka voi olla tuottoisa ja joka toimii hänelle. Jokaista menestyvää -Grospellier-three-betting-konetta kohden on olemassa voittoisa-Negreanu-calling-station.

Ihanteellista olisi, että pelaaja osaisi käyttää molempia strategioita hyväkseen. Kyse on loppujen lopuksi siitä, että lisää uuden välineen pokerityökaluihinsa ja osaa vetää juuri oikean esille kun on aika ryhtyä hommiin. Joskus tarvitaan järeää moukaria, joskus taas ruuvimeisseli on juuri oikea siihen tilanteeseen. Jos pelaaja avaa keskipositiosta kolme kertaa isolla blindilla ja saa kaksi maksajaa, ei ole mitään hyötyä ryhtyä sievistelemään ässäparilla pienestä blindista. Toisaalta, jos olet moukaroinut vastustajaa jo muutaman kierroksen ajan, ei ole välttämättä kovinkaan hyvä ajatus tehdä re-reissua J-4 kädellä.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään saamistasi korteista. Nokkelat vastustajat saavat selville pelityylisi melko nopeasti ja alkavat testata sinua. Viime kesänä pelasin melko paljon Jon "PearlJammer" Turnerin kanssa. Hän oli huomannut, että minulla on tapana vain maksaa hyvllä käsilläni ennen floppia ja tehdä re-reissu marginaalisilla käsillä. Melko vilkas vastustaja avasi keskipositiosta ja minän tein re-reissun cutoffista. Jon mietti hetken pienessä blindissa ja teki sitten vielä neljännen korotuksen. Se oli tuollainen "minä-tiedän-että-sinä-tiedät-että-minä-tiedän-mitä-sinä-tiedät " -tilanne, minusta tuntui, että Jon käytti tuota taipumustani minua vastaan. Minulla ei kuitenkaan ollut paljon mitään mahdollisuuksia hänenlaistaan pelaajaa vastaan, ottaen huomioon stäkkien koot ja tilanteen, joten kippasin viisaasti. Pari viikkoa myöhemmin kysyin Jonilta, mitä hänellä oli ollut. Leveä virne naamallaan hän sanoi: "6-4 herttaa." Siitä seurasi syvällinen keskustelu ennalta arvattavista toimintakaavoista.

Täytyy aina muistaa, että peli määrää tilanteet. Vaikka Phil Ivey tekisi ison re-reissun pelkillä siluilla televisiossa, se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi tehdä samoin. Ja vaikka Phil Hellmuth näkeekin vastustajiensa sielun syvyyksiin, se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi aina pelata small-ball -tyylillä. Yritä saada nämä kaksi tyyliä tasapainoon, niin uskon että näemme sinut finaalipöydässä lähiaikoina.

Mitä ajattelet nyt?

More Stories

Other Stories